This time in finnish. Sorry :)
Pyrin ottamaan osaa "julkiseen" keskusteluun ehkä toista tai kolmatta kertaa elämässäni. Jos muistan oikein olen kirjoittanut kerran tai kaksi jonkin lehden mielipidepalstalle.
Joten pyydän anteeksi jo etukäteen. Älä pahastu kielioppivirheistä tai mielipiteistäni. Tarkoituksena ei ole käännyttää ketään mihinkään suuntaan, mutta toivon, että onnistun herättämään ajatuksia johonkin suuntaan. Onhan kaiken keskustelun pohjimmainen tarkoitus pyrkiä opettamaan, laajentamaan maailmankuvaa tai kertoa virheistä, jotta kuulija ei astuisi samoihin ansoihin omilla retkillään.
Ensin konteksti eli muutama lause itsestäni. Olen 26-vuotias alemman korkeakoulun käynyt ihmisen alku, jonka tavoitteena on hämmästyttää ihmisiä. Olipa kyseessä arkinen tai erikoinen asia. Poliittinen suuntaukseni on kääntynyt vasemmalta jatkuvasti oikealle. En halua puhua politiikka, mutta ikävä kyllä monia asioita voidaan pitää politiikkana tai siihen sidottuna. Tällä hetkellä toimin yrittäjänä omassa yrityksessäni. Tähän asti olen halunnut pitää mielipiteeni pienen piirin tietona mutta toivon uskomattoman kovasti, että tämän tekstin lukisi muutama muukin ihminen perheen ja kolmen kaverin lisäksi...
Sitten asiaan: Sain kimmokkeen kirjoittaa jotain näinkin syväluotaavaa (ainakin omasta mielestäni) asiaa huomattuani kaksi peräkkäistä keskustelua Facebookin uutisvirrassani. Molemmat käsittelivät Aino Kopran Helsingin Sanomissa julkaistua mielipidekirjoitusta opintotuesta. En ota tässä kirjoituksessa kantaa siihen kuka on oikeassa tai miten pääomatulot vaikuttavat ihmisen maailmankatsomukseen tai kykyyn argumentoida asiasta tai toisesta.
Keskustelemmeko?
Pidän puhumisesta. Mutta vielä enemmän pidän kuuntelemisesta. (Tämä on yksi suurimmista kehittämiskohteistani ja olen tietoinen asiasta. Älä huolehdi. Teen parhaani ollakseni parempi ihminen ja kuuntelija.) Tämä johtunee mitä luultavammin tavastani puhua erittäin paljon ja joka paikassa. Tällöin kuuntelusta on tullut itselleni huomattavasti harvinaisempaa kuin kuuntelemisesta. Kuitenkin jokainen tietää, että kuunteleminen on huomattavasti mielekkäämpää puuhaa lopputuloksen kannalta kuin puhuminen. Aikuisen ihmisen mielipidettä on lähes mahdotonta kääntää yhden keskustelun aikana. Varsinkin silloin, kun kyseessä on julkinen tilaisuus/tilanne. Kun puhuminen ja kuuntelu yhdistyy harmoniaksi saadaan aikaan keskustelu. Keskusteluja, kuten kaikkia muitankin maailman asioita on säälittävän ja surkuhupaisan sekä ihmeellisen ja mullistavanlaisia kuin kaikkea näiden väliltä.
Kaiken keskustelun tavoitteena pitäisi olla oppiminen. On surullista huomata, että tällä hetkellä Suomessa ei saa sanoa mielipidettään monestakaan asiasta, ellei se ole tietyn konsensuksen mukainen. Ajattelemme usein, että joku ei saa sanoa mielipidetään (oli se "väärin" tai huonosti argumentoitu), jos ei ole "kokemusta". Kokemuksella tarkoitan: tohtorin hattua, poliittista tai taloudellista auktoriteettiä tai julkisuuden tuomaa arvovaltaa.
Hyvin usein keskustelut ovatkin tyhjänpäiväistä small-talkia, joka ei vie mihinkään tulokseen eikä kehitä keskustelijoita mihinkään suuntaan. Olemme kaikki varmasti osallistuneet useisiin tälläisiin keskusteluihin. Ja myönnän, että aina ei jaksa tai ajatukset ovat muualla. Mutta voisinko silti olla enemmän kiinnostunut kuuntelemaan keskustelukumppanini sanomaa. Yritänhän edes ymmärtää...
Eli mitä yritän sanoa: Sen sijaan, että kyseiselle henkilölle yritettäisiin kertoa miten asiat "oikeasti" ovat tai häntä yritettäisiin muulla tavalla opettaa, tartutaan heti verbaaliseen kiveen ja aloitetaan julkinen kivitys (myös Facebook on julkinen monella mittarilla mitattuna) ja käsketään nurkkaan häpeämään, koska vain opiskelijat saavat ottaa osaa tähän keskusteluun. Kaikki muut ovat väärässä tai eivät ymmärrä mistä on kyse.
Olen erittäin paljon "ilmaisen" koulutuksen kannalla. ("Ilmaisen", koska moni osallistuu tähänkin talkooseen maksamalla esim. veroja.) Mahdollisimman tasavertainen mahdollisuus kouluttautua luo tasa-arvoa parhaalla mahdollisella tavalla ja mahdollistaa monia positiivisia kerrannaisvaikutuksia yhteiskunnassa. Mutta olemmeko me oikeasti niin kyynisiä ja oikeassa, että joku nuori ihminen ei saa tuoda julki mielipidettään (huom. kyse on mielipiteestä. Ei mistään poliittisesta päätöksestä.) Tai kertokaa minulle kuinka paljon kyseinen henkilö pystyy oikeasti vaikuttamaan tähän käsiteltävään opintotuki-asiaan. Lisäksi ymmärrän kyllä Hesarin kyseenalaisen suhtautumisen mielenosoitukseen ja mielestäni Helsingin Sanomat asettivat itsensä erittäin hankalaa osaan tässä koko keskustelussa. Valinta sekin. Paljolta mielipahalta selviää maailmassa, kun ymmärtää mahdollisimman aikaisin, että jokainen ajaa tässä maailmassa omaa tai oman eturyhmänsä asiaa.
Eli annetaan kaikkien kukkien kukkia ja mikä tärkeintä opastetaan ja ohjataan. Erehdysten kautta oppiminen on paljon nopeampaa kuin onnistumisten. Ja onhan suomessa vielä mielipiteenvapauskin... Onhan?
ps. 28% 300 00 eurosta on 84 000 euroa. Kuinka paljon sinä maksoit veroja viime vuonna? (Ei tarvitse kertoa. Tämä oli provo ja trolli ja kaikkea muuta. Ruoskin itseäni näin alhaisestaa tempusta...)
