Keskustelun kadonnut taito?

This time in finnish. Sorry :)

Pyrin ottamaan osaa "julkiseen" keskusteluun ehkä toista tai kolmatta kertaa elämässäni. Jos muistan oikein olen kirjoittanut kerran tai kaksi jonkin lehden mielipidepalstalle.

Joten pyydän anteeksi jo etukäteen. Älä pahastu kielioppivirheistä tai mielipiteistäni. Tarkoituksena ei ole käännyttää ketään mihinkään suuntaan, mutta toivon, että onnistun herättämään ajatuksia johonkin suuntaan. Onhan kaiken keskustelun pohjimmainen tarkoitus pyrkiä opettamaan, laajentamaan maailmankuvaa tai kertoa virheistä, jotta kuulija ei astuisi samoihin ansoihin omilla retkillään.

Ensin konteksti eli muutama lause itsestäni. Olen 26-vuotias alemman korkeakoulun käynyt ihmisen alku, jonka tavoitteena on hämmästyttää ihmisiä. Olipa kyseessä arkinen tai erikoinen asia. Poliittinen suuntaukseni on kääntynyt vasemmalta jatkuvasti oikealle. En halua puhua politiikka, mutta ikävä kyllä monia asioita voidaan pitää politiikkana tai siihen sidottuna. Tällä hetkellä toimin yrittäjänä omassa yrityksessäni. Tähän asti olen halunnut pitää mielipiteeni pienen piirin tietona mutta toivon uskomattoman kovasti, että tämän tekstin lukisi muutama muukin ihminen perheen ja kolmen kaverin lisäksi...

Sitten asiaan: Sain kimmokkeen kirjoittaa jotain näinkin syväluotaavaa (ainakin omasta mielestäni) asiaa huomattuani kaksi peräkkäistä keskustelua Facebookin uutisvirrassani. Molemmat käsittelivät Aino Kopran Helsingin Sanomissa julkaistua mielipidekirjoitusta opintotuesta. En ota tässä kirjoituksessa kantaa siihen kuka on oikeassa tai miten pääomatulot vaikuttavat ihmisen maailmankatsomukseen tai kykyyn argumentoida asiasta tai toisesta.

Keskustelemmeko?

Pidän puhumisesta. Mutta vielä enemmän pidän kuuntelemisesta. (Tämä on yksi suurimmista kehittämiskohteistani ja olen tietoinen asiasta. Älä huolehdi. Teen parhaani ollakseni parempi ihminen ja kuuntelija.) Tämä johtunee mitä luultavammin tavastani puhua erittäin paljon ja joka paikassa. Tällöin kuuntelusta on tullut itselleni huomattavasti harvinaisempaa kuin kuuntelemisesta. Kuitenkin jokainen tietää, että kuunteleminen on huomattavasti mielekkäämpää puuhaa lopputuloksen kannalta kuin puhuminen. Aikuisen ihmisen mielipidettä on lähes mahdotonta kääntää yhden keskustelun aikana. Varsinkin silloin, kun kyseessä on julkinen tilaisuus/tilanne. Kun puhuminen ja kuuntelu yhdistyy harmoniaksi saadaan aikaan keskustelu. Keskusteluja, kuten kaikkia muitankin maailman asioita on säälittävän ja surkuhupaisan sekä ihmeellisen ja mullistavanlaisia kuin kaikkea näiden väliltä.

Kaiken keskustelun tavoitteena pitäisi olla oppiminen. On surullista huomata, että tällä hetkellä Suomessa ei saa sanoa mielipidettään monestakaan asiasta, ellei se ole tietyn konsensuksen mukainen. Ajattelemme usein, että joku ei saa sanoa mielipidetään (oli se "väärin" tai huonosti argumentoitu), jos ei ole "kokemusta". Kokemuksella tarkoitan: tohtorin hattua, poliittista tai taloudellista auktoriteettiä tai julkisuuden tuomaa arvovaltaa.

Hyvin usein keskustelut ovatkin tyhjänpäiväistä small-talkia, joka ei vie mihinkään tulokseen eikä kehitä keskustelijoita mihinkään suuntaan. Olemme kaikki varmasti osallistuneet useisiin tälläisiin keskusteluihin. Ja myönnän, että aina ei jaksa tai ajatukset ovat muualla. Mutta voisinko silti olla enemmän kiinnostunut kuuntelemaan keskustelukumppanini sanomaa. Yritänhän edes ymmärtää...

Eli mitä yritän sanoa: Sen sijaan, että kyseiselle henkilölle yritettäisiin kertoa miten asiat "oikeasti" ovat tai häntä yritettäisiin muulla tavalla opettaa, tartutaan heti verbaaliseen kiveen ja aloitetaan julkinen kivitys (myös Facebook on julkinen monella mittarilla mitattuna) ja käsketään nurkkaan häpeämään, koska vain opiskelijat saavat ottaa osaa tähän keskusteluun. Kaikki muut ovat väärässä tai eivät ymmärrä mistä on kyse.

Olen erittäin paljon "ilmaisen" koulutuksen kannalla. ("Ilmaisen", koska moni osallistuu tähänkin talkooseen maksamalla esim. veroja.) Mahdollisimman tasavertainen mahdollisuus kouluttautua luo tasa-arvoa parhaalla mahdollisella tavalla ja mahdollistaa monia positiivisia kerrannaisvaikutuksia yhteiskunnassa. Mutta olemmeko me oikeasti niin kyynisiä ja oikeassa, että joku nuori ihminen ei saa tuoda julki mielipidettään (huom. kyse on mielipiteestä. Ei mistään poliittisesta päätöksestä.) Tai kertokaa minulle kuinka paljon kyseinen henkilö pystyy oikeasti vaikuttamaan tähän käsiteltävään opintotuki-asiaan. Lisäksi ymmärrän kyllä Hesarin kyseenalaisen suhtautumisen mielenosoitukseen ja mielestäni Helsingin Sanomat asettivat itsensä erittäin hankalaa osaan tässä koko keskustelussa. Valinta sekin. Paljolta mielipahalta selviää maailmassa, kun ymmärtää mahdollisimman aikaisin, että jokainen ajaa tässä maailmassa omaa tai oman eturyhmänsä asiaa.

Eli annetaan kaikkien kukkien kukkia ja mikä tärkeintä opastetaan ja ohjataan. Erehdysten kautta oppiminen on paljon nopeampaa kuin onnistumisten. Ja onhan suomessa vielä mielipiteenvapauskin... Onhan?

ps. 28% 300 00 eurosta on 84 000 euroa. Kuinka paljon sinä maksoit veroja viime vuonna? (Ei tarvitse kertoa. Tämä oli provo ja trolli ja kaikkea muuta. Ruoskin itseäni näin alhaisestaa tempusta...)

Quickies 2

Welcome to the second edition of Quickies

The idea is still simple. I try to open a tweet or two of mine to a deeper analysis of life.

"Perfection is to weather imperfection."


The biggest problem with a lot of people is that they're always searching and aiming for the 100% solution. What I like to call the unattainable goal. Dont get me wrong I'm all for going for perfection but the truth is that people are imperfect. Also life is imperfect. I'm also not saying that you shouldn't thrive and go for perfection but instead that you should take into account the imperfections surrounding you.

This can be seen best with politics. A lot of time people in politics are searching for the flaws of plans and legistlation instead oftrying to look the positive effects of the law or decisions. You can always see problems or possible side effects with every choise. Even by doing nothing you harm something or someone somewhere.


To get this blog post to a more positive side I would like to return to the tweet itself:


Perfection as I see it is taking the most out of the current situation. If you can do that your quite far ahead of most people who are trying to come up with a perfect plan...

Happy new year to everyone!


My year changes in Tallinn. Hope you get to change yours with many awesome people!


See you in 2013!

Quickies I

Quickies

First lesson learned from blogging: It's bloody hard. Not hard as in way hard to do. More importantly it's hard to start.

So here's my revival for the blog:

I (prodly) present: Quickie I (as in quickie one, not quickie I)

The idea is simple: I pick few different tweets I've tweeted during the week and I try to open more of the ideas and thoughts behind them. This way I'll be writing this on a aweekly basis and habit myself for this new habit.

Here we go! Let's start with an easy one:

"Simple doesn't mean easy. It never did. Greatest things are simple but require a lot of work. #success #leadership"

Simplicity is something what a lot of people see as easy. The more I learn it seems to be the other way around. If you really want to create something truly and amazingly simple it takes a lot of time and most importantly effort. It's simple to train and run a marathon. The big difference is who actually makes it. The more you do in life the more you realize that the simpler the path is the harder it seems.

For something to be simple yet well designed, it needs a lot of chaos and creativity.

At least that's my take. How do you see simpilicity?

ps. big thanks for this post go out to Kaisa. Have fun in the north!

Don't limit yourself

Limits

What are limits and who is responsible for them. Especially during last week due to Red Bull Stratos and the accomplishments of Felix Baumgartner I've been thinking limits even more than normal. Limitlesness is something many people dream of in one from or another. It can be ones freedom from financial limits or from  a medical condition. 

The most important thing about all limits is usually the most simple question: Who is the one who is limiting or creating your limits. It can be someone else, a parent, a co-worker, a boss or even your spouse. Limit is something you are aware of that hinders you. But the one thing you have to take into an account while considering these outside limits is noteworthy. 99% of the time these "limits" are words. And words as a rule of thumb weigh nothing. Don't get me wrong. Words can create or destroy many things. But the words that matter are also always followed by actions.

So in short actions are the things that matter. So the next time someone is telling you that you won't be able to do this or that pay no heed. Nod politely and let their comments either leave freely from your mind or better yet make those words act as fuel for your dreams and goals. Nothing like showing someone who is using only words with your actions.

"I did it!" Holds two great perspectives: I as in me. Most of the time you need others to support you but also you are the driving force. (We did it is also magnificent for the same reasons.) The other one is doing is actually in tense form. The deed is done and no one can take it away from you till the end of time. Savior it.

"What would you be if you could be anyone or anything you could?"

Leader sculpts motivation into a result Part 2

Welcome to part 2

"Leadership at it's core is motivation realized into a tangible result." Part 1

Last week I wrote about the fact that when the going gets tough the leaders who have the will and motivation will be the ones seen victorious. This week is time for more motivational pictures and videos.

It is in human nature to see only the good times and things. It protects us in our everyday life. Who would want to remember every failure we've come across. Still in each of those failures is a thing to learn or a new point of view to be seen.

Arnold has achieved much more than talk funny. If you've never heard him talk this is the time.

Bruce Lee has been introduced earlier in my blog. And there is a big reason for it. If you have the ability to listen this with your eyes and mind open you'll find things that matter. No matter even if you've never even punched a bag. "Become water, my friend." 

For last I've saved the best.

Things said in his speech should be the goals of every leader and human on earth. The grand plan has to be a big and epic. Without epic meaning all motivation is lost. No one wants to be part of anything easy and unrewarding.

Next weeks I'll be sharing my ideas on team building and situational leadeship.

Thanks for reading!